Kuinka monta alasvaloa olohuoneeseen, keittiöön tai makuuhuoneeseen kannattaa asentaa? Kysymykseen ei ole yhtä neliömäärään perustuvaa vastausta. Alasvalojen määrä riippuu huoneen koon lisäksi valaisimen valovirrasta, avauskulmasta, huonekorkeudesta, pintojen sävyistä ja siitä, mitä tilassa tehdään.
Kaksi samankokoista 20 m² huonetta voivat siis tarvita eri määrän alasvaloja. Vaaleassa olohuoneessa valaistus voi muodostua alasvalojen lisäksi lattiavalaisimista ja epäsuorasta valosta. Saman kokoisessa keittiössä työskentely vaatii enemmän valoa ja valon oikeaa kohdistamista.
Tässä oppaassa käymme läpi, kuinka alasvalojen mitoitus tehdään ja miten voit laskea suuntaa antavan valaisinmäärän itse.
Tutustu myös SuperLEDin alasvaloihin.
Alasvaloja vertailtaessa kannattaa katsoa ensimmäisenä valovirtaa eli lumenmäärää. Watit kertovat valaisimen sähkönkulutuksesta, lumenit puolestaan sen tuottaman näkyvän valon määrästä.
Luksi eli lx kertoo, kuinka paljon valoa osuu tietylle pinta alalle.
1 lx = 1 lm/m²
Jos esimerkiksi 1000 lumenia jakautuisi täysin tasaisesti 10 neliömetrin alueelle, valaistusvoimakkuus olisi teoriassa 100 luksia.
Todellisessa huoneessa tilanne on monimutkaisempi. Kaikki valaisimesta lähtevä valo ei päädy lattialle tai työskentelytasolle. Osa osuu seiniin ja kalusteisiin, ja pintojen heijastavuus vaikuttaa siihen, kuinka valoisalta tila näyttää.
Tästä syystä lumenien perusteella tehtävä laskenta toimii erityisesti alasvalojen määrän ensiarviona.

Kotien valaistukselle ei ole yhtä jokaiseen tilanteeseen sopivaa luksilukua. Oleskelu, ruoanlaitto, siivous ja tarkkuutta vaativa työ tarvitsevat eri määrän valoa.
Seuraavia arvoja voi käyttää suuntaa antavana lähtökohtana:
Tila | Suuntaa antava valaistusvoimakkuus |
Olohuone | 100–200 lx |
Makuuhuone | 100–150 lx |
Eteinen ja käytävä | 100–200 lx |
Keittiön yleisvalaistus | 200–300 lx |
Keittiön työtasot | 300–500 lx |
Kylpyhuone | 200–300 lx |
Kodinhoitohuone | 200–300 lx |
Työhuone ja työskentelypiste | 300–500 lx |
Taulukon arvot ovat suunnittelun lähtökohtia. Valon tarve riippuu käyttötarkoituksesta, käyttäjästä, pintamateriaaleista ja muusta valaistuksesta.
Olohuoneessa 150 lx voi tuntua varsin riittävältä, jos tilassa on myös pöytävalaisimia ja LED-nauhavalaistusta. Keittiössä sama valaistustaso jää helposti niukaksi työtasojen kohdalla.
Helppo spottilaskuri syntyy kolmen tiedon avulla:
Yksinkertainen laskukaava on:
Huoneen pinta ala × tavoiteltu valaistusvoimakkuus ÷ yhden alasvalon valovirta = alasvalojen määrä
Otetaan esimerkiksi 20 m² olohuone, johon tavoitellaan noin 150 luksin yleisvalaistusta.
20 m² × 150 lx = 3000 lm
Jos valitun alasvalon valovirta on 750 lm:
3000 lm ÷ 750 lm = 4 alasvaloa
Laskennallinen tulos on siis neljä valaisinta.
Tulos kertoo teoreettisen vähimmäismäärän tilanteessa, jossa valo saataisiin hyödynnettyä erittäin tehokkaasti. Käytännössä valaisimien sijoittelu, avauskulma, huoneen muodot ja pintojen heijastavuus voivat kasvattaa sopivaa määrää.

Alla olevasta taulukosta saat nopean käsityksen siitä, kuinka monta noin 750 lumenin alasvaloa eri kokoisiin tiloihin laskennallisesti tarvitaan.
Tila | Koko | Tavoitetaso | Valoa tarvitaan | 750 lm alasvaloja |
Makuuhuone | 10 m² | 150 lx | 1500 lm | 2 kpl |
Makuuhuone | 12 m² | 150 lx | 1800 lm | 3 kpl |
Olohuone | 15 m² | 150 lx | 2250 lm | 3 kpl |
Olohuone | 20 m² | 150 lx | 3000 lm | 4 kpl |
Keittiö | 15 m² | 250 lx | 3750 lm | 5 kpl |
Työhuone | 10 m² | 400 lx | 4000 lm | 6 kpl |
Taulukkoa kannattaa käyttää vertailutyökaluna, ei valmiina asennussuunnitelmana. Esimerkiksi kuusi 750 lumenin alasvaloa eivät välttämättä valaise työhuonetta tarkoituksenmukaisesti, jos valo osuu huoneen keskelle ja työpöytä jää sivuun.
Ammattimaisessa valaistuslaskennassa valaisimien määrää ei ratkaista pelkällä lumenien ja pinta-alan suhteella.
Tarkempi lumenmenetelmän kaava voidaan esittää muodossa:
Valaisimien määrä = tavoiteluksi × pinta ala ÷ (valaisimen lumenit × hyödyntämiskerroin × huoltokerroin)
Hyödyntämiskertoimeen vaikuttavat esimerkiksi:
Huoltokertoimella huomioidaan valovirran muuttuminen ajan kuluessa sekä valaisimiin ja huonetiloihin kertyvän lian vaikutus.
Kotona tehtävään alustavaan suunnitteluun yksinkertaisempi laskukaava on usein riittävä. Jos tavoitteena on tarkka valaistustaso tai kyseessä on suuri tila, valaistuslaskenta antaa huomattavasti luotettavamman tuloksen.
SuperLEDin valaistussuunnittelussa voidaan huomioida valaisimien määrän lisäksi niiden sijainti ja tilaan tarvittava valon määrä.

Oikea valaisinmäärä ei auta, jos valopisteet ovat väärissä paikoissa.
Alasvalojen sijoittelussa kannattaa lähteä huoneen käytöstä. Ensin määritetään kohdat, joissa valoa tarvitaan, ja vasta sen jälkeen muodostetaan kokonaisuus kattoon.
Keittiössä kannattaa huomioida esimerkiksi työtasot, saareke ja kulkualueet. Olohuoneessa valaistusta voidaan suunnata seinäpinnoille, taiteeseen tai oleskelualueelle. Makuuhuoneessa valaisimen sijoittaminen suoraan sängyn yläpuolelle voi aiheuttaa tarpeetonta häikäisyä.
Tasainen ruudukko näyttää pohjakuvassa järjestelmälliseltä. Kalustuksen huomioiva sijoittelu toimii yleensä arjessa paremmin.
Alasvalojen väliin ei voida antaa yhtä oikeaa metrimäärää. Sopiva etäisyys määräytyy erityisesti avauskulman ja valaisimen korkeuden perusteella.
Yleisvalaistuksen alustavana suunnitteluohjeena kahden alasvalon välinen etäisyys voidaan suhteuttaa valaisimen korkeuteen valaistavasta tasosta. ERCO käyttää yleisvalaistuksen suuntaa antavana enimmäisetäisyytenä noin 1,5 kertaa valaisimen korkeutta työskentelytasosta. Seinän ja ensimmäisen valaisinrivin etäisyydeksi voidaan käyttää lähtökohtana noin puolta valaisimien välisestä etäisyydestä.
Käytännössä avauskulma ratkaisee paljon:
Avauskulma | Valon luonne | Tyypillinen käyttötapa |
Noin 20–30° | Kohdistettu valokeila | Taulut, yksityiskohdat ja korostus |
Noin 30–60° | Keskileveä valonjako | Yleisvalo ja kohdistettu valaistus |
Yli 60° | Laajalle leviävä valo | Tasainen yleisvalaistus |
Kapea valokeila tarvitsee yleensä tiheämmän sijoittelun, jos tavoitteena on yhtenäinen yleisvalo. Leveä valonjako kattaa suuremman alueen.
Valaisin kannattaa siis valita ennen kuin kattoon päätetään lopulliset asennuspaikat.

Olohuoneessa alasvalojen tehtävä on usein täydentää muuta valaistusta. Tilassa voi olla esimerkiksi lattiavalaisin, riippuvalaisin, seinävaloja tai epäsuoraa LED-valaistusta.
Esimerkiksi 20 m² olohuoneessa neljä tehokasta alasvaloa voi lumenien perusteella vaikuttaa riittävältä. Kuuden valaisimen avulla valo voidaan joissakin tiloissa jakaa tasaisemmin ja säätää himmentimellä tilanteen mukaan.
Kannattaa miettiä myös sitä, tarvitseeko koko olohuone olla samalla valaistusryhmällä. Televisioalue, ruokailutila ja kulkureitti voivat hyötyä omista valaistusratkaisuistaan.

Keittiössä pelkkä huoneen keskimääräinen luksitaso kertoo vain osan tarpeesta. Työtasoille tarvitaan enemmän valoa kuin lattialle.
Valaisimet kannattaa sijoittaa siten, että työskentelijä ei itse varjosta työtasoa. Jos alasvalot sijoitetaan kauas kaapistoista käyttäjän taakse, keho voi jäädä valaisimen ja työpinnan väliin.
Keittiössä valaistukseen voidaan yhdistää:
Näin kaikkea tarvittavaa valoa ei tarvitse tuottaa yhdellä valaisintyypillä.

Makuuhuoneessa tavoiteltava yleisvalaistus on yleensä maltillisempi kuin keittiössä tai työhuoneessa.
10–12 m² makuuhuoneessa muutama tehokas alasvalo voi riittää yleisvaloksi, jos niitä täydennetään lukuvaloilla tai muulla paikallisvalaistuksella. Sängyn sijainti kannattaa huomioida ennen asennusreikien tekemistä.
Himmennys sopii makuuhuoneeseen hyvin. Samoista valaisimista saadaan kirkkaampi valo esimerkiksi siivoukseen ja hillitympi valaistus iltakäyttöön.
Kylpyhuoneessa alasvalojen määrän lisäksi on huomioitava valaisimen soveltuvuus kosteaan tilaan ja sen sijoitus.
Peilin edessä tarvitaan kasvoille osuvaa valoa, jota pelkät kattoon sijoitetut alasvalot eivät aina tuota riittävästi. Peilivalaistus kannattaa siksi suunnitella erikseen.
Kosteisiin tiloihin tarkoitettuja vaihtoehtoja löytyy SuperLEDin upotettavien alasvalojen valikoimasta. Valaisimen IP luokka ja sallittu sijoitus tarkistetaan aina tuotetiedoista sekä kohteen sähköasennusvaatimuksista.

Valaisimien kokonaislumenit voivat olla samat kahdessa hyvin erilaisessa toteutuksessa.
Esimerkiksi neljä 1000 lumenin valaisinta tuottaa yhteensä saman nimellisen valovirran kuin kahdeksan 500 lumenin valaisinta.
Useammalla maltillisen tehoisella valaisimella valo voidaan usein jakaa tasaisemmin. Harvemmalla määrällä kattoon tarvitaan vähemmän asennuspisteitä.
Valintaan vaikuttavat myös huoneen muoto ja valaisimen avauskulma. Pitkässä käytävässä tai L-muotoisessa tilassa valon tasainen jakaminen voi vaatia useampia pisteitä kuin saman kokoisessa lähes neliönmuotoisessa huoneessa.
Jos huoneessa tarvitaan eri tilanteissa hyvin erilaisia valaistustasoja, himmennettävät alasvalot ovat käytännöllinen ratkaisu.
Valaistus voidaan mitoittaa niin, että valoa riittää esimerkiksi ruoanlaittoon, työskentelyyn tai siivoukseen. Illalla valotehoa voidaan laskea ilman, että osa valaisimista täytyy sammuttaa kokonaan.
Tutustu himmennettäviin alasvaloihin ja LED-himmentimiin ja valonsäätimiin.
Himmennystä suunniteltaessa tarkistetaan aina valaisimen ja himmentimen yhteensopivuus sekä sallittu kuormitus.

Alasvalojen mitoituksessa muutama asia aiheuttaa toistuvasti ongelmia:
Yksinkertainen spottilaskuri on hyödyllinen, kun halutaan arvioida valaisimien määrää tavalliseen suorakulmaiseen huoneeseen ja käytettävän alasvalon ominaisuudet tunnetaan.
Tarkempi valaistussuunnittelu kannattaa erityisesti, kun:
Valaistussuunnitelmassa voidaan tarkastella keskimääräisen luksitason lisäksi valon tasaisuutta, häikäisyä ja sitä, mihin valo todellisuudessa osuu.
Alasvalojen määrä voidaan arvioida nopeasti huoneen pinta alan, tavoitellun luksitason ja valaisimen lumenmäärän avulla:
pinta ala × tavoiteluksi ÷ valaisimen lumenit = suuntaa antava alasvalojen määrä
Laskukaava on hyvä lähtöpiste. Lopulliseen määrään vaikuttavat valaisimen avauskulma, huonekorkeus, pintojen värit, kalustus, sijoittelu sekä huoneen muu valaistus.
Kun alasvalojen mitoitus aloitetaan tilan käyttötarkoituksesta ja valaisimet sijoitetaan sinne, missä valoa oikeasti tarvitaan, lopputulos palvelee arkea huomattavasti paremmin kuin pelkkään tasaiseen kattoruudukkoon perustuva suunnitelma.


SuperLED
Alasvalot
superled.fi/category/20/
Upotettavat alasvalot
superled.fi/category/546/upotettavat-alasvalot
Himmennettävät alasvalot
superled.fi/category/395/himmennettavat-alasvalot
LED-himmentimet ja valonsäätimet
superled.fi/category/105/led-himmentimet-ja-valonsaatimet
Valaistussuunnittelu rakentajalle
superled.fi/product/1403/valaistussuunnittelu-rakentajalle
Muut lähteet
CIE International Lighting Vocabulary, illuminance ja lux
cie.co.at/eilvterm/17-21-060
cie.co.at/eilvterm/17-21-085
LEDVANCE, Lighting Requirements in Residential and Commercial Settings
ledvance.com/en-us/professional-lighting/insights/blog/sustainability/lighting-requirements-in-residential-and-commercial-settings
ERCO, Arranging luminaires and luminaire spacing
erco.com/en_us/designing-with-light/lighting-knowledge/lighting-design/arranging-luminaires-7645/
Työterveyslaitos, Työpaikan valaistus
Kuinka monta alasvaloa olohuoneeseen, keittiöön tai makuuhuoneeseen kannattaa asentaa? Kysymykseen ei ole yhtä neliömäärään perustuvaa vastausta. Alasvalojen määrä riippuu huoneen koon lisäksi valaisimen valovirrasta, avauskulmasta, huonekorkeudesta, pintojen sävyistä ja siitä, mitä tilassa tehdään.
Maavalot ovat siisti tapa tuoda pihalle valoa lähelle maanpintaa. Ne voidaan upottaa terassiin, kulkuväylän yhteyteen tai pihan rakenteisiin niin, että itse valaisin jää päivällä hyvin huomaamattomaksi. Pimeän tullen valo auttaa hahmottamaan reittejä ja korostaa esimerkiksi julkisivua, muuria tai kasvillisuutta.
Värillinen LED-nauha antaa paljon mahdollisuuksia valaistuksen muunteluun. Samalla vastaan tulee nopeasti kirjainyhdistelmiä, kuten RGB, RGBW ja RGB+CCT. Niiden keskeinen ero liittyy siihen, millaisia värikanavia LED-nauhassa on ja kuinka monipuolisesti valkoista valoa voidaan säätää.
Tasainen valoviiva, pieni koko ja mahdollisuus asentaa nauha näkyviin tekevät NEON LED-nauhasta kiinnostavan vaihtoehdon kodin, liiketilojen ja ulkotilojen valaistukseen. Opaalisen pinnan ansiosta yksittäiset LED-pisteet eivät erotu samalla tavalla kuin perinteisessä LED-nauhassa. Lopputuloksena on yhtenäinen valoviiva, joka toimii myös osana sisustusta.
LED-valonheitin sopii pihan, kulkuväylän, pysäköintialueen, julkisivun ja työskentelyalueen valaisemiseen. Valaisimen valinnassa huomio kannattaa kiinnittää wattimäärän lisäksi valovirtaan, valonjakoon, asennuskorkeuteen, kotelointiluokkaan ja valaistuksen ohjaukseen.
LED-nauhoja vertaillessa ensimmäinen näkyvä ero löytyy valopinnasta. COB LED-nauha muodostaa lähes katkeamattoman valoviivan, kun tavallisessa SMD-nauhassa yksittäiset LED-komponentit voivat erottua pisteinä. Ero korostuu erityisesti matalassa profiilissa, avohyllyssä, kaapiston alla ja muissa asennuksissa, joissa valonlähde jää katselusuuntaan. (SuperLED, DigiKey, Signify).
Kohdevalaisin, alasvalo ja kattospotti tarkoittavat arkikielessä usein lähes samaa asiaa. Tuotteita vertaillessa nimitysten välinen ero kannattaa silti tunnistaa, sillä asennustapa vaikuttaa valaisimen valintaan, katon rakenteisiin ja lopputuloksen ulkonäköön.